vaikka se sattuu kaikkiin

Anna mä rakastan salaa ukkosen huminaa

koska sateessa on hyvä olla

ja anna mä rakastan mun unelmien tulipatsaita

vaikka se sattuu sinuun

kuka tietää muka mistään mitään

silloin kun kyyneleet virtaa

rupea siinä perustelemaan kipuja

hiukset simillä ja ripset liimautuneina kasoihin

vaikka se sattuu kaikkiin

mitä väliä vaikka itkisin

[nuppu]

ajatusten virrassa virrata virtaan

mahdollisuuksia joita kukaan ei varaa

itselleen hymyiltäväksi

viisas jatkaa matkaa niitä varaten

mahdollisuuksia joita kukaan ei käytä

ne suree nurkassa hyödyttöminä silmät itkusta punaisina

tai pöydän alla upottaen päätä polviin

hullua on olla mielikuvitukseton

pähkähullua on haluta olla

pahinta olla yrittämättä

suuria suruja voisit pelastaa, vaan

jos olisi asennetta

moneen

muuhun

mahdottomaan,

omasta navasta pois

mahdollisuuksia joita kukaan ei arvosta

sanaton negatiivisesti

liikaa itsestäänselvyyksiä ja kitisevää kansaa

muutetaan muka hyvinvoiva yhteiskunta paremman tilanteen toivossa

rupinen maailma

uusi tulee ennen vanhan lähtöä

tai haavojahan ne on

syviä viiltoja

peitelty muka mutta kaikki sen huomaa

ei      mene      hyvin

mahdollisuuksia joita kukaan ei

varaa

käytä

arvosta

********

mä uskon että

on suojelusenkeleitä

seitsemän miljardia uniikkia

mä uskon

niiden olevan sydänystäviä keskenään

ehkä ne kertoo toisilleen iltasaduiksi tarinoita

suojeltavistaan,

miten joku tänään töpeksi ja toinen vain luotti

mä uskon että

mun suojelusenkeli rakastaa runoja

ja että se on kaunis

ja että se on valmis suojelemaan mua missä tahansa

risukossa ja ryteikössä ja elämän kivikossa

ehkä enkelit meitä yöllä vartioidessaan

lähettää valomerkkejä toisilleen meidän ikkunoista

ehkä ne välillä vähän pörröttää

meidän tukkaa ja tekee pikkupiloja,

nostaa raamatun keskellä yötä pöydän päälle

ja

lähettää meidän mieliin kauniita unia

ehkä mun suojelusenkeli on turvana myös mielen myrskyissä.

[nuppu]

ei otsikkoa.

do what your heart tells to.

mine tells to write songs.

mine tells to love. without limits.

mine tells to focus on importart things only

not only what the world regards as somehow important things

but all the little things life contains.

listening to birds singing their fascinating melodies

smiling with no reason and breaking the self-made
stonewalls of other people. in their minds.
break them, will you

walking through the garden path or the white woods of my dreams
singing through all griefs

praying in silence

because this world travels on a truly wrong rail.

[nuppu]

miksi vihaat syksyä sinä kevään tyttö?

miksi vihaat syksyä

sinä kevään tyttö?

kevät voi loistaa syksyllä sinussa

uuden alku

uuden toivo

uusi alku ja uusi toivo.

miksi vihaat syksyä sinä kevään tyttö

kun voit tassutella katulamppujen alla?

kun voit hymyillä kaamosmasennukselle

kun voit aloittaa kaikkea uutta

kun sinä voit olla kevät syksyssä,

sinä kevään tyttö.

[nuppu]

mun elämä muutti silloin kahteen pahvilaatikkoon.

mun elämä muutti silloin kahteen pahvilaatikkoon.

kahteen ruskeaan sellaiseen,

ei mitään chiquitalaatikkoja

mun elämä oli sullottu

niihin.

tuntui että siellä olis ollu mun sielu

puolitettuna niihin

- ja sillä oli hyvä olla

kun sitä ympäröi muistot.

oli jotenkin hulvatonta ymmärtää olevansa

niin pienitavarainen (vähän niinkuin pieniruokainen)

että tosiaan tarvitsi

vain. kaksi. laatikkoa.

kootakseen koko elämänsä

kekoon, kokoon,

sama kun olisi vain lähtenyt ja ottanut

ne kaksi. niin olisi kaikki.

vaikka reppumatkustus on runollisempaa.

[nuppu]

my life and all in it

Mä voitin talentin. Mä pääsin bändiin. Mun elämä alkaa tuntua pikkuhiljaa vähän liian täydelliseltä. Löysin jopa vanhojentanssimekon ja oon taas vähän sävellelly. Mä nautin siitä pakollisesta ruotsinkirjastakin mikä pitää lukea. 

     Mun mielestä koko tää jouluhössötys on koomista ja typerää. Ei oo ehkä yhtäkään joululaulua mistä mä ihan oikeasti tykkäisin lauluna, ja joululahjojen ostaminen on tympeintä touhua ikinä. En välittäis vaikka en sais yhtä ainuttakaan lahjaa tai jos en saisikaan niitä iänikuisia jouluruokia, koska loppujenlopuks, mikä syy joulu on ostaa toisilleen lahjoja ja syödä ittensä ähkyyn varsinkaan jos ei tiedä sen oikeasta tarkoituksesta yhtään mitään? Tuurin kyläkaupan joulumaa oli piste iin päälle. Vaikka ei glögissä ja joulutortuissa mitään vikaa ole paitsi se että niitä saa vaan jouluna. 

     Oon taas kriiseilly pari päivää siitä miten nopeasti aika kulkee, ja yrittäny tehdä pienistä ja ns. merkityksettömistä asioista merkityksellisiä. Ihailemalla kotimatkalla harmaata taivasta vasten painautuvia puunoksia ja nauttimalla sateella kävelemisen äänestä. Sinänsä turhaa mutta positiivisuus kunniaan. Ihmettelin miten paljon voi häiritä se ettei ruokalassa kiitetä keittäjiä. 

     Laulaminen bussipysäkeillä on ehkä kivointa mitä oon vähään aikaan harrastanu. Sen lisäks virolaisten bussikuskien kanssa puhuminen. Söpöä kun karskin virolaisbussikuskin ilme kirkastuu kun siltä vaan kysyy "kas sa räägid eesti keelt?"! Ja kaiken tän lisäks nukahin eilen ekaa kertaa ikinä kouluun. Tätä mulle kuuluu.

[nuppu]

kiiltokuvamaailma

Huomasin rakentaneeni kodin takaseinää vasten maailman rajan. Mitä siellä on? No ei mitään. Oli siellä, nimittäin puista paljaaksi hakattu peltoalue. Surullisen näköinen ilman havukruunujaan.
     Kuka tekee näin? No lasikonttoreissa tärkeän näköisinä istuvat metsäninsinöörirakennussuunnittelijat, ja silti lapsetkin on niitä viisaampia monella tapaa. Pitää jäniksellä olla kolo ja linnulla pesä. Jotkut tykkää enemmän massa-asutusalueista.
     Ja koska maailma on paha, kaikki hyvä erottuu joukosta radikaalisti. Vähän niinkuin tulikärpänen synkässä metsässä tai lentokentän yövalot. Tai toisiaan rakastava mummopappapariskunta ruuhkabussissa. Mä hellyin niin että kyyneleet meinas virrata. Ehkä siks että aito rakkaus on liian harvinainen näky.
     Harvinainen näky katukuvassa, mutta mun silmissä ei. Voiko olla hymyilemättä kun oma mummu sanoo silmät kirkkaana: "Nuppu tiiätkö mikä on lapsissa parasta? No se kun niistä saa niin paljon iloa!"? Sanoisin mummoista saman. 
     Loppujen lopuks on väärin haukkua elämää. Jos ei oo kivaa niin tee siitä kivaa ja kuvittele niitä hattarapilviä pään päälle leijumaan, mene ja kaiva se sateenkaaren päässä oleva aarre ja lähde sellosi kanssa vaikka patikoimaan. Näin se menee, ihmiset. Näin se menee.

[nuppu]

A little part of something

Sanaton. Oon sanaton elämästä. Taas hetki sitten huomasin miten vähän auringosta saakaan nauttia, kun se tunkeutui tuolta sälekaihtimien välistä suoraan mun naamalle. Hassua että mä nyt tässä vaan kirjoittelen kaikessa rauhassa vaikka kaiken järjen mukaan mun pitäis olla jo päätä pahkaa repimässä auki mun kolmea suklaakalenteria. Kuvia ei oo ja vaikka oliskin niin en sais niitä lisättyä tänne, ehkä ens viikolla.

Voi rakkaus miten kivaa on olla vieraassa talossa ja tuntea itsensä täydellisen kotoisaksi. Ja miten kivaa on nyt istua yksin aamupalakamppeet vielä pöydällä lojumassa ja kuunnella kellon tikitystä. Ja mulla ei oo kiire mihinkään. Tää alkaa tuntua unelmalta koska onhan mulla täälläkin perhe, eikä koti-ikävä varmaan tuu vielä pitkään aikaan jos edes koskaan tulee.

Onnistuin jotenkin lupautumaan meidän koulun talent -kilpailuun, ja nyt paiseilen täällä että mitä ihmettä mä aion laulaa siellä. Ehdottakaa jos tulee jotain ehdottomasti sellasta mieleen mikä olis teiän mielestä mulle luotu. Kiitos.

[nuppu]

take your rain

sadepisarat - ne jotka tippuivat tuulilasiin siitä kilpikonnan muotoisesta pilvestä, ja vaikka tuuli

huusi ja riuhtoi, ne eivät liikahtaneetkaan

ehkä siksi että maailmassa olisi taas jotain kaunista katsottavaa

vaikka se olisikin vain minä joka sen huomaa

juuri siinä, nenän edessä, timantteina säihkyvät sadepisarat

ja vaikka lasin toisella puolella oli pimeys

ja jotain tuntematonta

niin sadepisarat vain olivat -

silloinkin kun taivas oli mustaa vettä

ja tuuli halkoi usvamuureja.

tiesin olevani turvassa vaikka -

- vaikka oli pimeää.

ja vaikka turvallisen vierellä kulki aina epätietoisuus.

koska pisaroissa oli säihke, tuikkuja taipaleellani,

valo minun matkallani

ja lopulta, vaikka tuuli vei pisarat salaisuuksiensa matkaan,  kieputti niitä halki pimeyden, kauas pois lopullisesti,

olin ymmärtänyt.

oppinut jotain suurta

 eikä pimeys ollut enää pelottavaa

eikä pisaroiden tarvinnut olla siinä,

juuri siinä lasissa, jotta olisin tietänyt että ne eivät katoa

koskaan. 

[nuppu]

LITTLE THOUGHTS

"Tajusin tänään monta asiaa. Miten ne titityy -linnut laulaakin kvinttiväliä eikä niin miten niitä aina matkitaan. Että en vähään aikaan hairahdu menemään kouluun korkkareilla sen iltapäiväsen jalkasäryn takia (unohan sen kuitenkin pian niin että kyllä mut vielä kiilat jalassa hoippumassa nähdään). Tajusin myös että se mitä mä oikeasti haluun tehä, on mennä matkustamaan ympäri maailmaa ja kuvata kaikki hienoimmat ja henkeäsalpaavimmat paikat. Tajusin että mun olis pitäny viulun sijasta alottaa sellon soittaminen sillon joskus kolmosella, koska se kuulostaa niin miljoona kertaa paremmalta. Taisin sadatta kertaa taas todeta, että facebook on maailman turhin paikka, ja kermavaahto on parasta pelkästään syötynä, ja sitä pitää vatkata salaa jos ei halua jakaa sitä veljien kanssa. Ymmärsin että suomalaisetkin osaa tanssia ihan oikeasti, enkä enää ikinä yritä nukkua linkassa ikkunaa vasten ilman pehmustetta. Tajusin että Nuppu ei kohta enää aataminaikuisen kännykkänsä takia omista minkäänlaista katu-uskottavuutta varsinkaan nyt kun sisko liikkuu iPhonen kanssa."

[nuppu]

TIMANTTEJA JA HYMYKUOPPIA

"Mulle pienet asiat on suuria. Tärkeitä. Timanttisia. Elämä on niitä pullollaan, elämä on pelkästään niitä. Jotkut ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä, että just sitä varten on sielun ja sydämen silmät. Pienet tähtihetket on ne jotka mut pitää hengissä ja kiinni elämässä. Jonkun hymy ilman syytä on parasta.

Katulamppuja laskien yöllä kävelen päämäärättä, hiljaa ihmetellen elämän ihmeellisyyttä, pellolla tanssivaa sumua ja nukkuvaa kuuta. Joskus näkee kukkuloilla keikkuvia taiteilijakoteja, ja niinä hetkinä olen aivan varma, että tästä tytöstä tulee vielä sellaisen asukas, ehkä emäntä. Elämä on pohjimmiltaan pelkkää rakkautta; elämä on selviytymistarina, joskus runo, joskus kokonainen runokirja. Elämä on kutkuttavan kaunista toimintasuunnitelman toteuttamista, mutta ilman solmuja ei ehkä selviä.

Elämä on joskus pelkkää musiikkia. Lasten naurua. Vesipisaroiden rummutusta. Linnunlaulua, tukkirekkojen matkustusta ja pari tekstiviestiä. Tai ehkä sata. Tai tuhat. Elämä on orkesteriteos melodiakulkuineen, ja siihen sisältyy maailmanparannuskeskusteluja, RAKKAUTTA ja pari tanssiaskelta. Joskus on pakko uhrautua halusta riippumatta ja joskus päivät on täynnä ritarillisia tekoja. Tärkeintä on, että elää piittaamatta muiden päänsisäisistä kuvioista antaen itselleen luvan olla juuri sellainen kun on, virheineen ja hymykuoppineen aitoudesta nauttien. Elämä on loppujenlopuksi sanoinkuvaamatonta, vaikka siitä voisi kirjoittaa miljoona kertaa tuhat sivua, plus suttupaperit."

[nuppu]