my life and all in it

Mä voitin talentin. Mä pääsin bändiin. Mun elämä alkaa tuntua pikkuhiljaa vähän liian täydelliseltä. Löysin jopa vanhojentanssimekon ja oon taas vähän sävellelly. Mä nautin siitä pakollisesta ruotsinkirjastakin mikä pitää lukea. 

     Mun mielestä koko tää jouluhössötys on koomista ja typerää. Ei oo ehkä yhtäkään joululaulua mistä mä ihan oikeasti tykkäisin lauluna, ja joululahjojen ostaminen on tympeintä touhua ikinä. En välittäis vaikka en sais yhtä ainuttakaan lahjaa tai jos en saisikaan niitä iänikuisia jouluruokia, koska loppujenlopuks, mikä syy joulu on ostaa toisilleen lahjoja ja syödä ittensä ähkyyn varsinkaan jos ei tiedä sen oikeasta tarkoituksesta yhtään mitään? Tuurin kyläkaupan joulumaa oli piste iin päälle. Vaikka ei glögissä ja joulutortuissa mitään vikaa ole paitsi se että niitä saa vaan jouluna. 

     Oon taas kriiseilly pari päivää siitä miten nopeasti aika kulkee, ja yrittäny tehdä pienistä ja ns. merkityksettömistä asioista merkityksellisiä. Ihailemalla kotimatkalla harmaata taivasta vasten painautuvia puunoksia ja nauttimalla sateella kävelemisen äänestä. Sinänsä turhaa mutta positiivisuus kunniaan. Ihmettelin miten paljon voi häiritä se ettei ruokalassa kiitetä keittäjiä. 

     Laulaminen bussipysäkeillä on ehkä kivointa mitä oon vähään aikaan harrastanu. Sen lisäks virolaisten bussikuskien kanssa puhuminen. Söpöä kun karskin virolaisbussikuskin ilme kirkastuu kun siltä vaan kysyy "kas sa räägid eesti keelt?"! Ja kaiken tän lisäks nukahin eilen ekaa kertaa ikinä kouluun. Tätä mulle kuuluu.

[nuppu]