mun elämä muutti silloin kahteen pahvilaatikkoon.
kahteen ruskeaan sellaiseen,
ei mitään chiquitalaatikkoja
mun elämä oli sullottu
niihin.
tuntui että siellä olis ollu mun sielu
puolitettuna niihin
- ja sillä oli hyvä olla
kun sitä ympäröi muistot.
oli jotenkin hulvatonta ymmärtää olevansa
niin pienitavarainen (vähän niinkuin pieniruokainen)
että tosiaan tarvitsi
vain. kaksi. laatikkoa.
kootakseen koko elämänsä
kekoon, kokoon,
sama kun olisi vain lähtenyt ja ottanut
ne kaksi. niin olisi kaikki.
vaikka reppumatkustus on runollisempaa.
[nuppu]





















