mun elämä muutti silloin kahteen pahvilaatikkoon.
kahteen ruskeaan sellaiseen,
ei mitään chiquitalaatikkoja
mun elämä oli sullottu
niihin.
tuntui että siellä olis ollu mun sielu
puolitettuna niihin
- ja sillä oli hyvä olla
kun sitä ympäröi muistot.
oli jotenkin hulvatonta ymmärtää olevansa
niin pienitavarainen (vähän niinkuin pieniruokainen)
että tosiaan tarvitsi
vain. kaksi. laatikkoa.
kootakseen koko elämänsä
kekoon, kokoon,
sama kun olisi vain lähtenyt ja ottanut
ne kaksi. niin olisi kaikki.
vaikka reppumatkustus on runollisempaa.
[nuppu]
Nuppu vaikutat aivan maagisen ihanalta tyypiltä!! Keep it going! T. Yksi tyttö kauniaisista joka on seuraillu sua tässä :3 ps. Kuuleeko mistään sitä sun biisiä minkä soitit talentissa?
VastaaPoistavoi ihana kommentti! kiiitos :) siitä biisistä en osaa sanoa. seuraava askel olis äänittää vaikka ihan täällä kotona kun en oo saanu aikaseks sitäkää vielä tehä :D
PoistaElämä pahvilaatikoissa -ajatus tuntuu niin omalta mullekin, koska olen vuoden loppu- ja alkupäivät kanniskellut erikokoisia ja -näköisiä laatikoita vanhasta asunnosta uuteen. Muuttaminen olisi kyllä helpompaa, jos olisi vain ne kaksi... Valloittava runo, varsinkin tuo loppu!
VastaaPoistaPakko myöntää, että toi runo oli vähäm valhepitoinen, koska oli niitä laatikoita yhtäkkiä viisi kun tänne päin tultiin perheen kanssa! Aiemmin niitä oli kaksi kun tulin etukäteen yksin. Mutta kaksi kuulosti tuplasti paremmalta :)
Poista