itselleen hymyiltäväksi
viisas jatkaa matkaa niitä varaten
mahdollisuuksia joita kukaan ei käytä
ne suree nurkassa hyödyttöminä silmät itkusta punaisina
tai pöydän alla upottaen päätä polviin
hullua on olla mielikuvitukseton
pähkähullua on haluta olla
pahinta olla yrittämättä
suuria suruja voisit pelastaa, vaan
jos olisi asennetta
moneen
muuhun
mahdottomaan,
omasta navasta pois
mahdollisuuksia joita kukaan ei arvosta
sanaton negatiivisesti
liikaa itsestäänselvyyksiä ja kitisevää kansaa
muutetaan muka hyvinvoiva yhteiskunta paremman tilanteen toivossa
rupinen maailma
uusi tulee ennen vanhan lähtöä
tai haavojahan ne on
syviä viiltoja
peitelty muka mutta kaikki sen huomaa
ei mene hyvin
mahdollisuuksia joita kukaan ei
varaa
käytä
arvosta
********
mä uskon että
on suojelusenkeleitä
seitsemän miljardia uniikkia
mä uskon
niiden olevan sydänystäviä keskenään
ehkä ne kertoo toisilleen iltasaduiksi tarinoita
suojeltavistaan,
miten joku tänään töpeksi ja toinen vain luotti
mä uskon että
mun suojelusenkeli rakastaa runoja
ja että se on kaunis
ja että se on valmis suojelemaan mua missä tahansa
risukossa ja ryteikössä ja elämän kivikossa
ehkä enkelit meitä yöllä vartioidessaan
lähettää valomerkkejä toisilleen meidän ikkunoista
ehkä ne välillä vähän pörröttää
meidän tukkaa ja tekee pikkupiloja,
nostaa raamatun keskellä yötä pöydän päälle
ja
lähettää meidän mieliin kauniita unia
ehkä mun suojelusenkeli on turvana myös mielen myrskyissä.
[nuppu]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti