sadepisarat - ne jotka tippuivat tuulilasiin siitä kilpikonnan muotoisesta pilvestä, ja vaikka tuuli
huusi ja riuhtoi, ne eivät liikahtaneetkaan
ehkä siksi että maailmassa olisi taas jotain kaunista katsottavaa
vaikka se olisikin vain minä joka sen huomaa
juuri siinä, nenän edessä, timantteina säihkyvät sadepisarat
ja vaikka lasin toisella puolella oli pimeys
ja jotain tuntematonta
niin sadepisarat vain olivat -
silloinkin kun taivas oli mustaa vettä
ja tuuli halkoi usvamuureja.
tiesin olevani turvassa vaikka -
- vaikka oli pimeää.
ja vaikka turvallisen vierellä kulki aina epätietoisuus.
koska pisaroissa oli säihke, tuikkuja taipaleellani,
valo minun matkallani
ja lopulta, vaikka tuuli vei pisarat salaisuuksiensa matkaan, kieputti niitä halki pimeyden, kauas pois lopullisesti,
olin ymmärtänyt.
oppinut jotain suurta
eikä pimeys ollut enää pelottavaa
eikä pisaroiden tarvinnut olla siinä,
juuri siinä lasissa, jotta olisin tietänyt että ne eivät katoa
koskaan.
[nuppu]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti