tähtihetkistä yksi

lights in the night sky. stars, they told me -

[nuppu]

ajatusten virrassa virrata virtaan

mahdollisuuksia joita kukaan ei varaa

itselleen hymyiltäväksi

viisas jatkaa matkaa niitä varaten

mahdollisuuksia joita kukaan ei käytä

ne suree nurkassa hyödyttöminä silmät itkusta punaisina

tai pöydän alla upottaen päätä polviin

hullua on olla mielikuvitukseton

pähkähullua on haluta olla

pahinta olla yrittämättä

suuria suruja voisit pelastaa, vaan

jos olisi asennetta

moneen

muuhun

mahdottomaan,

omasta navasta pois

mahdollisuuksia joita kukaan ei arvosta

sanaton negatiivisesti

liikaa itsestäänselvyyksiä ja kitisevää kansaa

muutetaan muka hyvinvoiva yhteiskunta paremman tilanteen toivossa

rupinen maailma

uusi tulee ennen vanhan lähtöä

tai haavojahan ne on

syviä viiltoja

peitelty muka mutta kaikki sen huomaa

ei      mene      hyvin

mahdollisuuksia joita kukaan ei

varaa

käytä

arvosta

********

mä uskon että

on suojelusenkeleitä

seitsemän miljardia uniikkia

mä uskon

niiden olevan sydänystäviä keskenään

ehkä ne kertoo toisilleen iltasaduiksi tarinoita

suojeltavistaan,

miten joku tänään töpeksi ja toinen vain luotti

mä uskon että

mun suojelusenkeli rakastaa runoja

ja että se on kaunis

ja että se on valmis suojelemaan mua missä tahansa

risukossa ja ryteikössä ja elämän kivikossa

ehkä enkelit meitä yöllä vartioidessaan

lähettää valomerkkejä toisilleen meidän ikkunoista

ehkä ne välillä vähän pörröttää

meidän tukkaa ja tekee pikkupiloja,

nostaa raamatun keskellä yötä pöydän päälle

ja

lähettää meidän mieliin kauniita unia

ehkä mun suojelusenkeli on turvana myös mielen myrskyissä.

[nuppu]

ei otsikkoa.

do what your heart tells to.

mine tells to write songs.

mine tells to love. without limits.

mine tells to focus on importart things only

not only what the world regards as somehow important things

but all the little things life contains.

listening to birds singing their fascinating melodies

smiling with no reason and breaking the self-made
stonewalls of other people. in their minds.
break them, will you

walking through the garden path or the white woods of my dreams
singing through all griefs

praying in silence

because this world travels on a truly wrong rail.

[nuppu]

miksi vihaat syksyä sinä kevään tyttö?

miksi vihaat syksyä

sinä kevään tyttö?

kevät voi loistaa syksyllä sinussa

uuden alku

uuden toivo

uusi alku ja uusi toivo.

miksi vihaat syksyä sinä kevään tyttö

kun voit tassutella katulamppujen alla?

kun voit hymyillä kaamosmasennukselle

kun voit aloittaa kaikkea uutta

kun sinä voit olla kevät syksyssä,

sinä kevään tyttö.

[nuppu]

mun elämä muutti silloin kahteen pahvilaatikkoon.

mun elämä muutti silloin kahteen pahvilaatikkoon.

kahteen ruskeaan sellaiseen,

ei mitään chiquitalaatikkoja

mun elämä oli sullottu

niihin.

tuntui että siellä olis ollu mun sielu

puolitettuna niihin

- ja sillä oli hyvä olla

kun sitä ympäröi muistot.

oli jotenkin hulvatonta ymmärtää olevansa

niin pienitavarainen (vähän niinkuin pieniruokainen)

että tosiaan tarvitsi

vain. kaksi. laatikkoa.

kootakseen koko elämänsä

kekoon, kokoon,

sama kun olisi vain lähtenyt ja ottanut

ne kaksi. niin olisi kaikki.

vaikka reppumatkustus on runollisempaa.

[nuppu]

my dear siblings

[nuppu]

my life and all in it

Mä voitin talentin. Mä pääsin bändiin. Mun elämä alkaa tuntua pikkuhiljaa vähän liian täydelliseltä. Löysin jopa vanhojentanssimekon ja oon taas vähän sävellelly. Mä nautin siitä pakollisesta ruotsinkirjastakin mikä pitää lukea. 

     Mun mielestä koko tää jouluhössötys on koomista ja typerää. Ei oo ehkä yhtäkään joululaulua mistä mä ihan oikeasti tykkäisin lauluna, ja joululahjojen ostaminen on tympeintä touhua ikinä. En välittäis vaikka en sais yhtä ainuttakaan lahjaa tai jos en saisikaan niitä iänikuisia jouluruokia, koska loppujenlopuks, mikä syy joulu on ostaa toisilleen lahjoja ja syödä ittensä ähkyyn varsinkaan jos ei tiedä sen oikeasta tarkoituksesta yhtään mitään? Tuurin kyläkaupan joulumaa oli piste iin päälle. Vaikka ei glögissä ja joulutortuissa mitään vikaa ole paitsi se että niitä saa vaan jouluna. 

     Oon taas kriiseilly pari päivää siitä miten nopeasti aika kulkee, ja yrittäny tehdä pienistä ja ns. merkityksettömistä asioista merkityksellisiä. Ihailemalla kotimatkalla harmaata taivasta vasten painautuvia puunoksia ja nauttimalla sateella kävelemisen äänestä. Sinänsä turhaa mutta positiivisuus kunniaan. Ihmettelin miten paljon voi häiritä se ettei ruokalassa kiitetä keittäjiä. 

     Laulaminen bussipysäkeillä on ehkä kivointa mitä oon vähään aikaan harrastanu. Sen lisäks virolaisten bussikuskien kanssa puhuminen. Söpöä kun karskin virolaisbussikuskin ilme kirkastuu kun siltä vaan kysyy "kas sa räägid eesti keelt?"! Ja kaiken tän lisäks nukahin eilen ekaa kertaa ikinä kouluun. Tätä mulle kuuluu.

[nuppu]

kiiltokuvamaailma

Huomasin rakentaneeni kodin takaseinää vasten maailman rajan. Mitä siellä on? No ei mitään. Oli siellä, nimittäin puista paljaaksi hakattu peltoalue. Surullisen näköinen ilman havukruunujaan.
     Kuka tekee näin? No lasikonttoreissa tärkeän näköisinä istuvat metsäninsinöörirakennussuunnittelijat, ja silti lapsetkin on niitä viisaampia monella tapaa. Pitää jäniksellä olla kolo ja linnulla pesä. Jotkut tykkää enemmän massa-asutusalueista.
     Ja koska maailma on paha, kaikki hyvä erottuu joukosta radikaalisti. Vähän niinkuin tulikärpänen synkässä metsässä tai lentokentän yövalot. Tai toisiaan rakastava mummopappapariskunta ruuhkabussissa. Mä hellyin niin että kyyneleet meinas virrata. Ehkä siks että aito rakkaus on liian harvinainen näky.
     Harvinainen näky katukuvassa, mutta mun silmissä ei. Voiko olla hymyilemättä kun oma mummu sanoo silmät kirkkaana: "Nuppu tiiätkö mikä on lapsissa parasta? No se kun niistä saa niin paljon iloa!"? Sanoisin mummoista saman. 
     Loppujen lopuks on väärin haukkua elämää. Jos ei oo kivaa niin tee siitä kivaa ja kuvittele niitä hattarapilviä pään päälle leijumaan, mene ja kaiva se sateenkaaren päässä oleva aarre ja lähde sellosi kanssa vaikka patikoimaan. Näin se menee, ihmiset. Näin se menee.

[nuppu]

taikinapalloja ja taikapalloja

On. Oli. Tulee olemaan

Siinä luki 1.439

Oikein siistissä rivissä

luomuksia

ja sillä

lai

lla

kin

VOI TEHDÄ HYVÄÄ

Jos panostaa asenteeseen. Jos.

ihmiset eivät osaa unelmoida

kirjoitin runokokoelman. vuodatin siihen kaiken. vuodatin siihen niin paljon että maailma huomasi ja opettaja halusi kopion. ja kuvan facebook -seinälleen. ja pyysi luvan saada käyttää sitä. ja sanoi että olen runoilija. OLEN RUNOILIJA!

ihmiset uskaltakaa unelmoida.

älkää unohtako ikinä, laulakaa sydämen kyllyydestä.

uskaltakaa laulaa kurkku suorana (jos siltä tuntuu)

ihmiset uskaltakaa pitää itseänne arvokkaina.

tehkää asiaankuuluvia asioita

aina asiaankuuluvassa tilanteessa.

ihmiset muistakaa mut aina.

ihmiset älkää unohtako rakastaa.

älkää laiminlyökö ystävyyssuhteita,

viettäkää niitä läksiäiskahveja ettei kukaan olisi unohdettu.

ihmiset kulkekaa välillä tuntemattomassa

koska miten muuten saisi tietää mitä siellä on?

ihmiset, rakastakaa.

ihmiset, muistakaa että teitä rakastetaan.

ihmiset, muistakaa että minä rakastin.

ja minä rakastan.

tulen rakastamaan.

ihmiset, muistelkaa, antakaa itsellenne lupa itkeä.

mä ikävöin teitä, ihan jokaista joka kuului mun elämään täällä päin maailmaa. rakastan teitä.

[nuppu]

something in black and white.

koska mustavalko on lähellä mun sydäntä. ja koska mun sydän on iloinen. joskus jaan teidän kanssa mun runokokoelman. tajusin olevani rakastettu.

[nuppu]

majakka 22.-24.2013

huippu leiri. HUIPPU LEIRI!! on ihanaa olla ihmisten kanssa joita rakastaa. kyllä me naurettiin ja itkettiinkin, tai ainakin mä. vika viikonloppu näitten ihmisten kanssa, ja oli kyllä unohtumaton! korttipelit, laulusessiot, raamikset, lumi, SÄÄ, kahvi, kaikki. että mulla tulee ikävä.