Sanaton. Oon sanaton elämästä. Taas hetki sitten huomasin miten vähän auringosta saakaan nauttia, kun se tunkeutui tuolta sälekaihtimien välistä suoraan mun naamalle. Hassua että mä nyt tässä vaan kirjoittelen kaikessa rauhassa vaikka kaiken järjen mukaan mun pitäis olla jo päätä pahkaa repimässä auki mun kolmea suklaakalenteria. Kuvia ei oo ja vaikka oliskin niin en sais niitä lisättyä tänne, ehkä ens viikolla.
Voi rakkaus miten kivaa on olla vieraassa talossa ja tuntea itsensä täydellisen kotoisaksi. Ja miten kivaa on nyt istua yksin aamupalakamppeet vielä pöydällä lojumassa ja kuunnella kellon tikitystä. Ja mulla ei oo kiire mihinkään. Tää alkaa tuntua unelmalta koska onhan mulla täälläkin perhe, eikä koti-ikävä varmaan tuu vielä pitkään aikaan jos edes koskaan tulee.
Onnistuin jotenkin lupautumaan meidän koulun talent -kilpailuun, ja nyt paiseilen täällä että mitä ihmettä mä aion laulaa siellä. Ehdottakaa jos tulee jotain ehdottomasti sellasta mieleen mikä olis teiän mielestä mulle luotu. Kiitos.
[nuppu]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti