Kaiken uuden keskellä voi kokea onnistumisen kokemuksia itsensä kanssa, kun huomaa tottuvansa huomaamattaan asioihin. Ensin aika saattaa tuntua loputtomalta. Täysin uskomattoman loputtomalta. Ja heti seuraavassa hetkessä saattaakin huomata, miten hetket ja tilanteet vaihtuu koko ajan! Jos jotain olen oppinut, niin sen että ajatuksiaan voi hallita, ja pitää hallita jos ei halua päätyä romahduspisteeseen. Jos antaa peloille tilaa, ei pääse niistä enää eroon. Samalla tavalla, kun päättää iloita hetkestä, opettelee elämään hetkessä murehtimatta tulevaa, huomaa miten pelot katoavat. Ja niin, mielipiteet, asenteet, tottumukset ja ennakkoluulot voi kadota yhtä nopeasti kuin syntyä, tai vaihtoehtoisesti toisin päin. Se on sitä elämän ihanuutta! Että oppii joustamaan. Ja nauttimaan siitä.
Uskon, luotan ja toivon, että näistä yhdeksästä kuukaudesta muodostuu maailman paras kokemus, jos ite luon siitä sellaisen! Lähden ja teen, astun ulos mukavuusalueelta, otan pikku riskejä. Sopivasti. Ja päätän lähteä ja tehdä, astua ulos mukavuusalueelta ja ottaa pikku riskejä juuri nyt, en hetken päästä.
Nää kolme kuvaa on Kostanzista, Saksasta. Siis vajaan kahden viikon aikana kaks uutta maata. Sveitsi ja Saksa. Toivottavasti vielä monen monta lisää! Oon erityisen ihastunu siihen, miten täällä ihmiset osaa ottaa kontaktia, hymyillä, jutella, tervehtiä! Ja miten ite, suomalaisena, samanlainen käyttäytyminen tuntuu heti enemmän ku luonnolliselta! Ja miten kaupungeissa melkein jokaiselta kadulta löytyy maailman ihanin katuleipomo, kaikissa toisistaan herkullisemman näkösiä leipiä ja leivoksia, suolasia ja makeita. Ruisleipää on ikävä. Kirjeitä ois kiva saada. Ja kieltä ois kiva osata.
[nuppu]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti