missä olen siellä Sinäkin olet

Jos mun pitäis nyt tällä hetkellä päättää mun elämän suunta niin rupeisin varmaan tyhjätaskureppureissaajaks. Toisaalta taas en, koska jos jotain taas oon tajunnu niin sen, miten tärkeetä on tuntea olevansa korvaamaton siellä missä ikinä onkaan ja mitä sitten ikinä tekeekään; tuntea, ettei oo ihan tyhjänpäivänen ja uskoa asioiden ja elämisen merkityksellisyyteen. Oikeestaan vasta sitten voi oikeesti nauttia elämästä kun osaa hyväksyä ittensä ja sen tavan millä ite tuntee ja kokee kaiken.

Oon huomannu että elämä on yllättävän monivivahteista ja kiittäny Jumalaa siitä miten koettavaks Hän on sen luonut! Ja sitä kautta osannu olla kiitollinen huonoistakin fiiliksistä, koska tavallaan ilman huonoja ei oo hyviäkään. Jos uskaltaa kerran vaan hypätä ulos mukavuusalueeltaan, niin sellaseen epätietoisuuden tunteeseenkin voi jäädä tietyllä tapaa koukkuun vaikka se osaa olla myös hullun rankkaa. Ehkä koska vapaus on ihanaa ja pelottavaa tasapainossa. Niinkun myös riskien ottaminen.

Tää kokemus täällä on sytyttäny mun sisälle hullun palon matkustaa ja nähä aina vaan lisää ja oppia uusia kieliä ja kulttuureita! Löydän itteni yhä vaan useemmin tutkimasta kaikenlaisia pakokeinoja (elämästä mut tavallaan elämään, kakspiippustako?)kun samalla tuntuu siltä että ois kaikki maailman aika eikä kiirettä mihinkään ja samalla taas siltä että pitäis kokea kaikki just nyt heti tällä hetkellä. Pelkään ehkä vähän etten osaa pysähtyä mut pitääkö osata?

missä olen

siellä sinäkin

olet

lähiön läpi kulkevalla kujalla

lamppurivistö

joista yksi ei osaa päättää

palaisiko

siellä sinäkin

olet

kaupungin keskellä tiedän

olet

vähintään ajatus ikkunassa

ja varjoissa sävähdät

olet siinä ja minäkin

mutten tavoita sinua

[nuppu]

Koditon rakkaus, puhalla elämä, sytytä kipinä

koditon rakkaus, puhalla elämä

meihin, sytytä kipinä

tuntea olevansa elossa

päämääränä, sielulla hymnejä elämästä

paperille levinnyt kaunis sana

ja sälekaihtimissa hohtava päivä

ne ovat

avainnippu tyytyväisyyden arkkuun

rakeinen kiitos

ja pakkaseen hajoava savu

ja rippeet nielevä keskipäivän aurinko

jolla on väreilevä joulukuun valo

kauneus vaatii katsojan

ja onni kokijan

Täällä taas. Sain onneks kokea edes hetken talvea Suomessa ollessa, koska näyttää siltä että tänne Sveitsiin ei oo talvi tulemassakaan. Plussan puolella ollaan ja sataa joko vettä tai räntää! Mulla oli huippu joululoma, just sellanen kun halusin sen olevan. Ehin näkemään lähes kaikki kaverit ketä halusinkin nähdä ja sain viettää paljon aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. Hulinaa ja vilinää riitti mutta lepäämäänkin ehti! Oli ollu ikävä meiän äänekästä perhettä ja kavereita täynnä olevaa taloa. Nyt vaan näistä reilusta kolmesta ja puolesta kuukaudesta kaikki irti! Tänään varasin jo paluulennon ja tein tossa yhteishaunkin.

[nuppu]

siinä on elämän kauneus

joskus ne paikat, joihin eksyt

ovat niitä maagisia käännekohtia

jotka herättävät

taas.

henkiin

joskus se, että eksyt

on ratkaisu

tie siihen että

taas löydät

ja joskus se, että katsot

saa katsomaan toistekin

siinä on elämän kauneus

Mun eka suomivieras, mun sisko, tuli käymään viime viikolla. Liljan lähdön jälkeen tajusin, että se, mitä mä oikeesti ikävöin, on se että saa olla just sellanen kun on ja sanoa asiat just niin suoraan kun tekee mieli sanoa. Se on ero näitten kotien välillä! Käytiin Uetlibergillä ihailemassa Alppeja, pyörittiin Zürichissä ja käytiin Saksassakin ja katottiin tuhottoman monta elokuvaa. Just sellanen täydellinen viikonloppu tiiätteks. Pakko sanoa että vaikka onkin kivaa että on suht lämmintä ja vihreetä ja jotkut pensaat vielä kukkiikin ja linnut laulaa niin joulukuu ei tunnu joulukuulta ilman lunta!

[nuppu]

ei pelkääminen auta

Pelkäsin marraskuuta ennen kun se tuli. Pelkäsin turhaan. Tää marraskuu on ollu ehkä mun elämän paras marraskuu, lämpimin, tunteellisin, onnellisin! Tehtiin yks viikonloppu Saksan reissu ja viime viikonloppuna pääsin luolaseikkailulle ja tuhat arkipäivästä asiaa on ehtiny tapahtua siinä välissä. Nyt en osaa sanoa kun että sitä ei ikinä tiedä mihin elämä vie, sillä on tapana yllättää. Muttei hengissä selviä kuitenkaan. Siitä elämänasenne!!

pihlajanmarjat, sama maa

sama tuuli ja sama ilo

sama raiteiden tuoksu

ruskanoranssi ja syksynpunainen,

auringonnousun tuoksu

kaikki luotu huutaa olevansa elossa!

ja samalla tavalla olemme ihmisiä,

omalla tavalla

sama rakkaus.

sama katse ja sama sydän

sama laulun sielu

niin sama, mutta niin eri

ja kaikki olemme pala

samaa ihmisyyttä.

samaa suunnitelmaa

ja tarinaa

sama kosketus. sama kauneus.

sama elämän lahja.

[nuppu]