sitä sun tätä ja suurta ja pientä.

Mitä tapahtuu?! Kuukaus täynnä! Miten paljon mahtuukaan kuukauteen. Kaikkea. Viime viikonloppu oli hulluin seikkailu ikinä, käytiin Luganossa ja Locarnossa, tuli kokeiltua bussipysäkkinukkumista ja polkuveneilyä ja vuoristojunaa plus sataa muuta asiaa. Ihan täydellistä jos multa kysytään! Tänään käytiin tsekkaamassa Schaffhausen, tollanen kaunis pikkukaupunki Saksan rajalla. Rakastan syksyä: tuoksuja, värejä, leutoa tuulta, telttatakkeja, vilttejä ravintoloitten terassituoleilla! 

Oon heränny tässä lähiaikoina kiitollisuuteen. Kun tulee huonompi hetki, päätän tietosesti kiittää kaikesta hyvästä mitä mulla on. On niin rikollisen helppoa unohtaa kaikki hyvä sillon kun tulee joku pienikin huonompi ajatus mieleen. Että ihan kun se pieni huonosti oleva asia ois jotenki suurempi ja mahtavampi kun ne sata ihanaa asiaa elämässä! Oon niin kiitollinen ihan kaikesta! Elämästä! Mahdollisuuksista! Tunteista! Seikkailuista!

Ja niin kun jo osasinkin odottaa, se hetki koitti kun yhtäkkiä kriiseilin siitä, miten nopeasti aika kulkee. Miten elämä voikin mennä ihan mullin mallin ja vaihtaa suuntaa niin äkkiä ja pienessä ajassa! Ihmiset, jos haluutte kokea jotain ihan elämää mullistavaa, niin uskaltakaa lähteä. Mä en osaa ehkä ikinä selittää kaikkea sitä mitä tähän liittyy, tunteita niin kun oon monesti sanonu, hetkiä, niitä sellasia kun huomaa miten maailmankuva on täysin muuttunu. Tää on ainutlaatunen elämäntilanne.

[nuppu]